Suomen luterilaisen kirkon pääkirkko ja maan kansallispyhäkkö

Tuomiokirkon 700-vuotisessa historiassa näkyvät Suomen kansan vuosisataiset vaiheet. Turun tuomiokirkkoa pidetään Suomen arvokkaimpana rakennushistoriallisena muistomerkkinä. Sitä on rakennettu vähitellen aina 1800-luvun alkuvuosikymmenille saakka. Suurimman muodonmuutoksensa kirkkorakennus koki 1400-1500-luvuilla. Sisustus on tehty suurelta osin Turun palon (1827) jälkeen.

 

1200-luvulta meidän aikaamme

Turun tuomiokirkko on jo yli 700 vuoden ikäinen. Turun kaupungin kohotessa maan tärkeimmäksi kauppapaikaksi 1200-luvun aikana päätettiin Suomen hiippakunnan pääkirkko siirtää kaupungin keskelle Unikankareen kummulle. Aiemmin piispankirkko sijaitsi Koroisissa jonkin matkaa ylempänä saman Aurajoen rannalla.

Kivikirkkoa alettiin rakentaa samalla paikalla ennen sijainneen puukirkon tilalle. Uusi kirkko valmistui vielä saman vuosisadan lopulla ja vihittiin tuomiokirkoksi vuonna 1300. Kirkko omistettiin sen kahdelle suojeluspyhimykselle Neitsyt Marialle ja Suomen ensimmäiselle piispalle Pyhälle Henrikille. 

Rakennusvaiheet

Kirkko oli alunperin nykyistä pienempi. Sen etuseinä oli nykyisen saarnatuolin kohdalla ja katto tämänhetkistä huomattavasti alempana. Kautta koko keskiajan kirkkoa laajennettiin.

Uusi keskiaikainen kuori, josta nyt muistuttavat kirkon etuosan kahdeksankulmaiset goottilaistyyliset pilarit, rakennettiin 1400-luvulla.

Alttari sijaitsi aina 1600-luvulle asti kirkkosalin viimeisten pilarien kohdalla. Vasta 1600-luvun puolivälissä se siirrettiin nykyiselle paikalleen pääkuoriin, entiseen Kaikkien Pyhien kappeliin.

Kirkkoa laajennettiin 1400-luvun aikana myös sivulle päin liittämällä kirkkosalin kummallekin puolelle kappeleita. Niissä sijaitsi eri pyhimyksille omistettuja alttareita, joita keskiajan lopulla oli kirkossa kaikkiaan 42. Myös kirkon holvit korotettiin 1400-luvun jälkipuoliskolla nykyiseen 24 metrin korkeuteen.

Uuden ajan alkuun mennessä oli kirkkorakennus saanut pääosin nykyisen muotonsa. Myöhempien aikojen tuotetta on ennen kaikkea kirkon torni, jota lukuisten tulipalojen vuoksi on moneen kertaan uusittu. Suurimmat vahingot aiheutti Turun palo vuonna 1827. Silloin lähes koko kaupunki tuhoutui, niin myös tuomiokirkon sisusta ja torni. Nykyinen meren pinnasta 101 metrin korkeuteen kohoava torni joka rakennettiin palon jälkeen, on kirkon ja koko kaupungin laajalti näkyvä tunnusmerkki.

Kirkon sisustus on pääosin Turun palon jälkeiseltä ajalta. Alttaritaulun aiheena on Kristuksen kirkastuminen, ja sen maalasi vuonna 1836 ruotsalainen Fredrik Westin.

Uusklassillinen alttarirakennelma samoin kuin kirkon keskiosan saarnatuoli ovat niin ikään 1830-luvulta. Niiden suunnittelijana toimi tunnettu arkkitehti C.  L. Engel. Alttarikuorin seiniä ja kattoa koristavat kansallisen maalaustaiteemme perustajan, hovimaalari R. W. Ekmanin freskot. Romanttiseen tyyliin maalatut kuvat esittävät Jeesuksen elämänvaiheita ja kahta Suomen kirkon historian merkkitapausta. Toinen niistä kertoo kristinuskon tulosta Suomeen piispa Henrikin kastaessa suomalaisia Turun Kupittaan lähteellä. Toisessa kuvassa uskonpuhdistaja Mikael Agricola ohjentaa kääntämänsä ensimmäisen suomalaisen Uuden testamentin kuningas Kustaa Vaasalle. Lasimaalaukset kirkon pohjoispuoleisissa kappeleissa ovat taiteiljia Wladimir Swertschkoffin käsialaa 1870-luvulta. 

Viimeisenä leposijana

Tuomiokirkon monista pyhimysalttareille tarkoitetuista kappeleista on myöhemmin tullut hautakuoria. Myös kirkon lattian alle on aina vuoteen 1784 suoritettu hautauksia. Eri puolilla tuomiokirkkoa voidaankin nähdä kansamme merkkihenkilöiden hautakiviä tai -muistomerkkejä.

Keskiajan merkkimiehistä lepäävät tuomiokirkossa mm. piispat Hemming, Maunu II Tavast, Olavi Maununpoika, Konraz Bitz ja Maunu III Särkilahti sekä Viipurin linnan kuuluisa päällikkö Knut Posse. Uskonpuhdistuksen jälkeisistä piispoista ovat täällä leposijansa saaneet mm. Isak Rothovius ja kolme Gezeliusta. Kirkon sivukuoreihin on 1600-luvun suomalaisista sotapäällikköistä haudattu hakkapeliittain johtaja Torsten Stålhandske sekä marsalkat Åke Tott ja Evert Horn. Tunnetuin tuomiokirkon hautamuistomerkeistä on kuitenkin kuningatar Kaarina Maununtyttären sarkofagi. Eerik XIV:n puoliso eli viimeiset vuosikymmenensä Suomessa ja haudattiin 1613 tuomiokirkkoon. 

Muistoesineet nähtävänä museossa

Tuomiokirkko on vuosisatojen aikana joutunut kokemaan monia kovia kohtaloita. Sekä sotien aikaiset ryöstöt että tulipalot ovat verottaneet sen aikanaan rikasta esineistöä. Osa siitä on säilynyt ja koottu tuomiokirkon etelälehterillä olevaan kirkkomuseoon. >> Lue lisää museosta

Perusteellinen kirkon korjaus valmistui vuonna 1979, jolloin tuomiokirkko mm. varustettiin nykyaikaisella tekniikalla. Senkin jälkeen kirkossa on Turun palon jälkeistä sisustusta lukuunottamatta pääosin keskiaikaisen katedraalin leima. Vuonna 1980 saatiin kirkkoon suomalaisen Urkurakentamo Veikko Virtasen valmistamat 81-äänikertaiset urut.