Keskiaikainen pääkuori

Vielä Mikael Agricolan aikoina Tuomiokirkon kuori ja alttari sijaitsivat nykyisen kirkkosalin itäosassa. Tuolloin korkea kuoriaita rajasi alttaria ympäröivää aluetta, ja erotti siten kuorin muusta kirkkosalista. Aita on mitä ilmeisimmin vaurioitunut ja uusittu useaan otteeseen, eikä sen ulkonäöstä ole tarkkoja tietoja. Ilmeisesti se on ollut taidokkaasti koristeltu ja siinä on ollut useita veistoksia. Vielä vuonna 1590 kuoriaita uusittiin alkuperäiselle paikalleen, mutta vuonna 1649 piispa Isaacus Rothovius siirrätti alttarin Kaikkien Pyhien kuoriin, josta siten tuli kirkon uusi pääkuori ja jossa alttari yhä edelleen sijaitsee. Vanhan kuoriaidan koristeellisia osia siirrettiin tällöin uuden pääkuorin seinille.


LÄHTEET

Laitinen, Riitta: Kirkkotilan hidas reformaatio. Materiaaliset ja opilliset muutokset Turun tuomiokirkossa. Teoksessa Pohjoinen reformaatio. Toim. Meri Heinonen & Marika Räsänen. Turun Historiallinen Yhdistys, Turku 2016. Sivut 231–233

Kaisti, Riikka: Turun tuomiokirkko. Rakkaudella rakennettu. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä, Turku 2013. Sivu 18–21

Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 2007. Sivut 199–200, 206

Gardberg , C.J.: Maunu Tavastin tuomiokirkko – katedraalin alku. Teoksessa Kansallispyhäkkö. Toim. C.J. Gardberg, Simo Heininen ja P.O. Welin. Tammi, Helsinki 2000. Sivu 154

Pirinen, Hanna: Luterilaisen kirkkointeriöörin muotoutuminen Suomessa. Pitäjänkirkon sisustuksen muutokset reformaatiosta karoliinisen ajan loppuun (1527–1718). Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki 1996. Sivu 84