Oppineiden sukunimet

1500-luvulta alkaen yleistyivät pappien käyttämät, oppisäätyyn kuulumista osoittavat sukunimet. Papiston selibaattivaatimuksen poistuttua alkoi syntyä varsinaisia pappis- ja oppineistosukuja. Sukunimi muodostettiin liittämällä oman vanhan sukunimen (jos sellainen oli), ammattinimen tai kotipaikan nimen tai niiden latinan tai kreikankielisten vastineiden perään latinasta johdettu -us tai -ius -pääte tai kreikasta johdettu -ander-pääte. Esimerkiksi Ferrarius tuli seppää tarkoittavasta sanasta, Aescholenius kotikylä Eskolan mukaan ja Nervander kotipaikka Närvän mukaan.


LÄHTEET

Suolahti, Gunnar: Suomen papisto 1600- ja 1700-luvuilla. WSOY, Porvoo 1919. Sivut 7–10