Hemminki Olavinpoika Ferrarius (s. 1527 Turussa)

Hemminki (s. 1527) on seppä Olavin ja Katariinan poika. Hän opiskelee Turun koulussa papiksi ja saa sukunimekseen Ferrarius, ’seppä’. Hemminki kokee uskonpuhdistuksen murrosajan ja toimii Mikael Agricolan apulaisena.

”Minä olen Hemminki Olavinpoika. Sukuni ensimmäisenä kannan nimeä Ferrarius. Se merkitsee seppää. Olen ylpeä siitä, että vaatimattomaan sukuun syntynyt isäni, Olavi Mikonpoika, nousi omat taitonsa näyttämällä Turun seppämestareiden rinnalle. Sellaista tapahtuu harvoin.

Usein ei tapahdu sitäkään, että käsityöläisen pojasta tulee pappi. Minusta tuli. Suuri ruotsalainen Uuden testamentin kääntäjä Olavus Petri on sanonut: ’Jumalan sanan julistaminen on papin virka, niin kuin takominen on sepän virka.’ Isäni takoo rautaa, minä sanaa.

Olen kiitollinen viisaalle äidilleni, Katariina Heikintyttärelle, että erityisesti hän tahtoi minut opintielle. Se oli vanhemmilleni kallis uhraus. Pääsin koulumestari Mikael Agricolan oppiin Turun kouluun. Kesken opintojen kuningas Kustaa Vaasa vaati meitä koulupoikia verokamarinsa palvelukseen. Onneksi vältin sen kohtalon, että minut olisi haudattu Tukholmaan tilikirjojen ääreen.

Nyt saan jakaa tietoa ja valoa ja ilosanomaa Herrastamme Kristuksesta. Pääsin myös Mikael Agricolan apulaiseksi, kun hänestä tuli Turun piispa.

Autan piispaa hänen raskaassa työssään. Tätä ei yleisesti sanota ääneen, mutta minä sanon nyt: Kuningas on riistänyt kaikki kirkon varat sotiinsa ja hovilleen. Pappien toimeentulo on niukkaa, siksi porvarit eivät enää lähetä poikiaan skouluun. Kirkon rakennuksia ei korjata, ehtoollisastiat ovat pelkkää savea, kynttilöitten ostoonkaan ei ole aina varaa.

Mutta Pyhän Sanan kuningas antoi meidän pitää. Se on meidän aarteemme. Sitä me puhumme ja kirjoitamme nyt kansankielellä. Kunhan kuningas vielä antaisi varoja ja luvan painattaa pyhät kirjoitukset kirjoiksi. Mestariltani Mikaelilta olen oppinut, että oma kieli on se sydämen kieli, jolla syvimmät ajatukset ajatellaan ja jolla puhutaan Jumalan kanssa.

Mestarini kunniaksi annoin yhdelle pojistani nimeksi Mikael. Se on myös isoisäni nimi. Pojastani Mikael Hemminginpoika Ferrariuksesta tulee pappi ja kansan opettaja.”


LÄHTEET

Pirinen, Kauko: Suomen kirkon historia 1. Keskiaika ja uskonpuhdistuksen aika. WSOY, Porvoo 1991. Sivu 275.