Katariina Heikintytär (s. 1500 Turussa)

Katariina Heikintytär (s. 1500) on seppämestarin tytär. Hän ei osaa lukea, mutta haluaa kouluttaa lapsensa. Hän perustaa perheen Olavin kanssa. Uskonpuhdistuksen tuomat muutokset hämmentävät harrasta Katariinaa.

”Minä olen Katariina Heikintytär. Taivaan armosta olen syntynyt seppien sukuun. Suvun päämiehet ovat olleet kaupungin parhaita seppiä niin pitkälle kuin muistetaan. Katselen aina ylpeänä tuomiokirkossa Pyhän Ruumiin kappelin kaunista rauta-aitaa. Isoisäni takoi sen Maunu-piispan pyynnöstä.

Minun isäni pajassa oli renkinä Olavi Mikonpoika. Häneen minä kiinnyin. Onneksi isä huomasi, miten oppivainen ja taitava Olavi oli ja mieltyi häneen.

Äitini on arvonsa tunteva käsityöläisen vaimo. Hän vastusti sitä, että liittäisin elämäni Olavi Mikonpojan elämään. Eihän käsityöläisen tytär voinut mennä mitättömään sukuun orpopojan vaimoksi. Mutta onneksi isän sana oli perheessä laki. Olavista tuli vävy ja isän työn jatkaja, kun omia poikia ei ollut.

Surumme oli suuri, kun ensimmäinen poikamme kuoli. Mutta niin oli taivaan tahto. Anoin Neitsyt Marialta toista lasta ja lupasin hänet Jumalalle ja kirkolle. Niin meille annettiin poika, jonka silmissä asui viisaus lapsesta asti. Annoimme hänelle nimeksi Hemminki autuaan piispa Hemmingin mukaan.

Poikamme pääsi Turun kouluun. Olaviin se sattui kovin, sillä oppineena miehenä Hemminki ei jatkaisi isänsä työtä. Vaikeaa pojasta luopuminen oli minullekin. Pappina Hemminki ei saisi jatkaa sukua enkä minä näkisi lapsenlapsiani.

Itse en taida lukea kirjaintakaan, mutta halusin, että Hemminki oppii lukemaan ja kirjoittamaan ja puhumaan pyhiä kieliä. Oppineena hän saa tietoa ja näkee maailmaa. Hän voi auttaa ihmisiä ja rukoilla äitiraukkansakin sielun puolesta.

Pappi Hemmingistä tuli. Mutta voi, miten kirkko on muuttunut siitä, kun hänet sain. Miten ihmeellistä oli ennen kuunnella pappien pyhää laulua tuomiokirkon holvien alla, tuntea suitsukkeiden tuoksu, kumartaa Pyhän Äidin alttarin äärellä ja koskettaa pyhiinvaeltajien kanssa autuaan piispa Hemmingin pyhitöslipasta. Mutta nyt pyhien ihmisten kuvia on viety alttareilta pois. Kultaiset kynttilänjalat ovat kadonneet ja papeilta on riisuttu komeat messuviitat. Sanotaan, että kuningas on vaatinut ne itselleen…

Poikani messuaa nyt suomen kielellä. Pyhä kieli kuulosti ennen juhlallisemmalta, mutta se minun on sanottava, että Hemminki saarnaa viisaasti. Ja kiitos Pyhän Äidin, pappikin saa mennä naimisiin. Minulla on pojanpoikia – pappeja ja papeiksi tulevia Jumalan palvelijoita kaikki. Minun lupaukseni on täyttynyt monin verroin.”


LÄHTEET

Pohjoinen reformaatio. Toim. Meri Heinonen & Marika Räsänen. Turun Historiallinen Yhdistys, Turku 2016.