Olavi Mikonpoika (s. 1495 Turussa)

Olavi Mikonpoika (s. 1495) on kirjoitustaidoton köyhän kodin poika. Sisullaan ja käytännön taidoillaan hän etenee rengistä seppämestariksi. Hän perustaa perheen Katariinan kanssa.

”Minä olen Olavi Mikonpoika, tulikoura – seppämestari. Harvassa ovat mestarit. Vielä harvemmassa ne, jotka kohoavat kurjasta orpopojasta käsityöläisen asemaan.

Isäni oli köyhä renkimies ja kuoli pois, kun olin poikanen. Äiti piikoi ja elätti lapsikatrasta. Minä tein rengin töitä polvenkorkuisesta asti. Sitten armas äitikin otettiin täältä pois.

Vaan minullapa oli hyvä isäntä, seppämestari Heikki. Hän huomasi minut taitavaksi ja otti minut usein avukseen. Mestari Heikillä oli tytär, Katariina. Häneen minä miellyin, ja hän minuun. Mestari itsekin piti tämänkaltaisesta osaavasta miehestä ja halusi, että jatkaisin hänen työtään. Niin minusta tuli vävypoika. Eipä moni köyhänä syntynyt pääse tähän asemaan.

Katariina, minun pieni lintuni – miten hänen kävisi, jos vahva mies ei häntä suojelisi? Hän itse hakee turvaa Neitsyt Marialta ja muilta pyhiltä. Hyväpä se on, kun ihminen, vallankin heikko nainen, hakee taivaan suojelua. Vaan miehen on myös itse taottava oma tiensä ja onnensa.

Katariina on nyt minun lasteni äiti. Ensimmäinen rakas poikamme kuoli. Tyttöjä syntyi, rakkaita hekin, mutta lopulta saimme Hemminki-pojan. Hän oppi jo lapsena kaiken vähällä vaivalla, aivan kuin isänsä. Toivoin pojasta työni ja sukuni jatkajaa. Mutta ei, Turun kouluun piti päästä ja papiksi lukea. Osaan minäkin vähän lukea ja puumerkkini piirtää, mutta totta maar poika tarvitsi enemmän oppia, jos tahtoi pyhistä asioista saarnata. Nyt Hemminki on korkeassa virassa, piispa Mikael Agricolan kirjurina.

Maisteri Mikael oli ensin pojan koulumestari. Hän se antoi pojalle sukunimeksi Ferrarius, Hemminki Olavinpoika Ferrarius. ’Nimi tarkoittaa seppää’, maisteri selitti. Sepän pojasta tuli seppä. Toinen takoo rautaa, toinen sanaa.

Minä pelkäsin, ettei suku jatku, kun papit eivät menneet naimisiin. Mutta kirkon tavat muuttuivat, ja nyt minulla on miniä ja pojanpoikia, joista tulee pappeja niistäkin. Onneksi pajakin sai jatkajan, kun meille syntyi vielä poika.”


LÄHTEET

Kallioinen, Mika: Kauppias, kaupunki, kruunu. Turun porvariyhteisö ja talouden organisaatio varhaiskeskiajalta 1570-luvulle. SKS, Helsinki 2000. Sivu 220.