Piispa Hemming

Turun piispa Hemming (n. 1290–1366) oli huomattava kirkonjohtaja keskiajan Suomessa. Hän korjautti rauhattomina aikoina vaurioitunutta Tuomiokirkkoa ja teki suuria lahjoituksia kirkolle. Hemming vei myös rauhanvetoomuksen Keski-Eurooppaan sotiville maille. Lisäksi hän vahvisti kirkon asemaa ja selkiytti sen toimintaa. Vuonna 1514 Hemming julistettiin autuaaksi, ja tarkoituksena oli korottaa hänet pyhimykseksi, mutta reformaatio esti tämän hankkeen toteutumisen.

Hemming syntyi Ruotsinmaalla Uppsalan lähellä. Hän opiskeli Uppsalan katedraalikoulussa ja sitten Pariisin yliopistossa. Hän toimi tarmokkaasti Turun piispana 1338–1366. Hänen aikanaan tulipalon ja venäläisten tuhoamaa Tuomiokirkkoa korjattiin ja laajennettiin. Hän lahjoitti Tuomiokirkolle huomattavan kirjastonsa, noin 40 teosta. Toimiaikanaan hän vakiinnutti kirkon lainsäädäntöä ja verotusta.

Hemming oli Pyhän Birgitan läheinen ystävä. Hän vei ystävänsä viestin valtataisteluiden repimään Keski-Eurooppaan ja kehotti paavia tekemään parannuksen. Ruotsin valtapolitiikassa hän puolusti kirkon etua.

Hemmingin kuoltua alettiin puhua hänen ihmeteoistaan. Hänet tahdottiin julistaa pyhimykseksi. Autuuttamisjuhlaa vietettiin loisteliain juhlallisuuksin Tuomiokirkossa 17.–18.6.1514. Hemmingin luut siirrettiin pääkuorissa olleesta haudasta pyhimysarkkuun. Yksi käsivarren luu lahjoitettiin Tukholman Suurkirkkoon. Hemming jäi pyhäksi julistamista vaille, sillä uskonpuhdistus muutti kirkon tilanteen.


LÄHTEET

Palola, Ari-Pekka:  Hemmingus (noin 1290–1366). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997 (päivitetty 2012). http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/217/

Pirinen, Kauko: Suomen kirkon historia 1. Keskiaika ja uskonpuhdistuksen aika. WSOY, Porvoo 1991. Sivut 87–99.