Askel kohti uutta

Tuomiokirkon jykevä pääovi avautuu satoja kertoja päivässä – yllättävän kevyesti.

– Konservaattori huoltaa ovea jatkuvasti. Ovi on säille alttiina ja sen saranat ja ovipumppu kovassa käytössä. Raskasta ovea on tekniikan avulla kevennetty, Tuomiokirkon suntio ja opas Marja Routi selvittää pääoven toimivuutta.

Routi on perehtynyt tuomiokirkon ovien tarinoihin ja järjestää aika ajoin opastuskierroksia ovien äärelle.

Tummanruskea pääovi näyttää tammilaudoista valmistetulta.

– Pinta on ootrattu, maalattu tammipuisen näköiseksi, Routi valistaa ja osoittaa sitten oven piparkakkumaisia koristeita.

– Koristeet ovat goottilaisen tyylin jäljitelmiä. Kahdeksansakaraisissa ”piparkakuissa” voi nähdä symboliikkaa.

Kristillisessä perinteessä luku kahdeksan on liitetty uuden alkamiseen ja valmiiksi tulemiseen. Kristuksen ylösnousemuksen päivää on kutsuttu viikon kahdeksanneksi päiväksi – silloinhan alkoi uusi aika.

Oven avaaminenkin merkitsee tilasta toiseen siirtymistä. Ovesta astuessaan jättää jotakin taakseen, uutta on edessä.

 

Komea sisäänkäynti on suhteellisen nuori verrattuna tuomiokirkon ikään, vasta 175 vuotta vanha.

– Oven paikka on keskiajalta, mutta nykyinen ilme on vuoden 1827 Turun palon jälkeiseltä ajalta. Tulipalossa lähes koko vanha kaupunki tuhoutui.

– Kaupunginarkkitehti Pehr Johan Gyllich suunnitteli oven ja sen graniittikehykset, samoin ovelle johtavat mahtavat graniittiportaat.

Saman miehen käsiala näkyy Brinkkalan talossa ja Ruotsalaisessa teatterissa.

– Tästä länsiovesta tuli kirkon pääsisäänkäynti vasta tuolloin, 1840-luvulla, Marja Routi muistuttaa.