Kreivillinen ovi

Vanha pääovi sijaitsi kirkon eteläsivulla, jonka kylkeen oli rakennettu asehuone. Satojen vuosien ajan kansa saapui kirkkosaliin asehuoneen kautta. Nykyisin sitä nimitetään läntiseksi asehuoneeksi.

– Henkilökunta kutsuu asehuoneen ulko-ovea Agricolan oveksi, Marja Routi nimeää.

Mikael Agricolan patsas seisoo oven vierustalla. Reformaattori siinä katselee mietiskellen kaupunkiaan. Hänen aikanaan, 1500-luvulla, tiheät korttelit kohosivat heti Unikankareen kummun juurella, kirkkoa kiertävän muurin toisella puolella.

– Ennen vanhaan tätä sisäänkäyntiä sanottiin Brahen oveksi, Routi kertoo.

Kreivi Pietari Brahe patsastelee kirkon edessä nimikkopuistossaan ja tähyilee nimikko-ovelleen päin. Brahe oli se Suomen kenraalikuvernööri, jonka jäljiltä syntyi sanonta ”kreivin aikaan”.

Elettiin 1600-luvun puoliväliä ja Ruotsin suurvallan aikaa. Brahe kohensi Suomen oloja muun muassa perustamalla ensimmäisen suomalaisen yliopiston, Turun Akatemian.

Kenties Hänen Kreivillinen Armonsa, Herra Pietari Brahe muistelee puistossaan komeaa kulkuetta, jonka etunenässä hän asteli – kaksitoista keihäin varustettua henkivartiosoturia kummallakin puolellaan ja koko Suomenmaan ylhäisö perässään – Turun Akatemian vihkiäisiin heinäkuun viidentenätoista päivänä 1640. Rummut pärisivät, torvet soivat, viirit liehuivat.

Kun patsasta katsoo tarkkaan, Brahe näyttää toistelevan jalustaan kaiverrettua tekstiä: ”Minä olin maahan ja maa minuun hyvin tyytyväinen.”

 

Mutta läntinen asehuone rakennettiin jo 300 vuotta ennen Brahea. Ensin rakennus oli ulkonema kirkon kyljessä.

– Asehuone valmistui piispa Hemmingin aikaan 1300-luvulla, Marja Routi opastaa. – Alkuaan se oli läpikäytävä. Kahdella vastakkaisella seinällä oli ovi.

Kaupunkilaiset saattoivat poiketa läpikulkukappeliin, kumartua siellä olevan alttarin ääreen ja poistua käymättä kirkkosalissa.

1400-luvulla asehuoneen molemmin puolin rakennettiin kappeli. Läpikäytävän ovet muurattiin umpeen ja päätyyn puhkaistiin uusi ovi. Suljetut oviaukot ovat yhä nähtävissä.

– Uusi ovi oli komea paraatiovi. Sitä kehysti hieno kalkkikiviportaali, Marja Routi kuvailee. – Asehuone oli kaksikerroksinen. Sisäänkäynnin yläpuolella oli ulkoinen saarnatuoli.

Saarnatuolista papit opettivat kansaa.

– Kirkon kehämuurissa oli portti sisäänkäynnin edustalla. Tämä ovi oli luonteva kulkureitti kaupunkilaisten tullessa asunnoistaan ja juhlakulkueiden saapuessaan raatihuoneelta.