Ryöstö sakaristossa

Itäistä asehuonetta vastapäätä, kirkkosalin toisella puolella, sijaitsee matala, järeä puuovi. Se johtaa kirkon vanhimpaan osaan, sakaristoon.

Marja Routi sivelee punagraniittista ovenpieltä.

– Tunnettu kivenhakkaaja Nils Stenstam uudisti ja vahvisti nämä ovenpielet graniitilla 1805, kun sakaristoon oli tehty ryöstö.

Varkaat veivät aarrearkun, joka sisälsi hopeaesineitä ja 8000 rahaa. Arkku oli löytynyt sattumalta tuomiokirkon läheltä ja laitettu niin sanottuun takasakaristoon säilöön. Rosvot murtautuivat kirkkoon ikkunasta ja mursivat sitten sekä sakariston että takasakariston oven. Ryöstäjiä ei koskaan saatu selville.

Paras mahdollinen ammattimies palkattiin korjaamaan ovenpieliä. Nils Stenstamia nimitettiin ”Suomen kivihionnan isäksi”.

Oven korjaus oli onni onnettomuudessa.

– Kun sakastin puuovi oli vahvistettu myös rautalevyllä, ovi kesti Turun palon 1827 ja suojasi sakariston kalleuksia. Siellä säilytettiin muun muassa piispa Hemmingin pyhäinjäännösarkkua.

Myös oven kaksi muhkeaa rautalukkoa on kestänyt tulipaloissa. Seppämestari on ikuistanut lukkoon nimensä ja ajankohdan: Johann Alenius 21.1.1772.

– Kirkon kaikki vanhat lukot ja avaimet ovat tallessa, ja ne toimivat edelleen, Marja Routi vakuuttaa.

Sakastin itäiseen seinään puhkaistiin ulko-ovi vuonna 1883. Sitä ennen ainoa kulku oli kirkkosalin kautta.

Sakastiin pääsee kurkistamaan vain luvan kanssa. Huone on tarkoitettu henkilökunnalle.