Taidehistoriaa Turun tuomiokirkossa

Tuomiokirkon taideaarteet huokuvat vuosisatojen historiaa! Tässä kierroksessa perehdytään hieman Tuomiokirkossa esillä olevaan kirkkohistorialliseen taiteeseen. Kulje kartan numeroita haluamassasi järjestyksessä ja pysähdy tarkkailemaan sekä ihailemaan. Jokaisesta aihealueesta on tarkempi esimerkki, joka löytyy kartasta numerolla merkittynä. Muita kirkon yksityiskohtia samasta aiheesta on merkitty karttaan symbolilla. Huomioithan, että jos haluaisit käväistä suljettujen ovien takana esimerkiksi sakastissa, kysythän siihen ensin lupaa vahtimestarilta.

Keskiajan kirkkotaide – symboliikka

Turun tuomiokirkkoa laajennettiin runsain mitoin keskiajalla, erityisesti 1400-luvun aikana. Tuomiokirkko ehti toimia parisataa vuotta katolisena kirkkona, kunnes uskonpuhdistuksen myötä siitä tuli luterilainen kirkko 1500-luvun alkupuoliskolla.

Keskiaikaiseen katoliseen Tuomiokirkkoon tultaessa kävijä näki todennäköisesti koristeellisia seinä- ja kattomaalauksia lähes kaikkialla, minne katse osui. Maalauksilla oli kaksi merkitystä: Ensinnäkin ne olivat tapa koristella kirkkoa, tämä kuului vahvasti katolisten kirkkojen luonteeseen. Toiseksi, maalaukset välittivät Raamatun kertomuksia, pyhimyslegendoja sekä uskon oppeja lukutaidottomalle kansalle.

Keskiaikaisten kirkkojen maalaukset ovat kalkkimaalauksia. Tarkemmin ne ovat niin sanottuja seccomaalauksia, eli kuivalle kalkkilaastipinnalle tehtyjä maalauksia. Kirkkoja maalattiin pääasiassa maavärein, eli kalkkiveden ja maaperäisten mineraalien yhdistelmällä. Sininen väri oli kallein ja siksi harvinaisin. Väri varattiin vain arvokkaimpiin kuvituksiin, kuten Neitsyt Marian viittaan.

Kirkkotaide oli, ja on edelleen, täynnä symboleja. Monien symbolien pohja on Raamatussa, mutta sen juuria on myös antiikin sekä kansanperinteen kuvituksessa, joka on saanut uudet, kristilliset merkitykset. Tunnetuin kristinuskon symboli on risti. Symbolit kuvastavat myös keskiaikaista yhtenäiskulttuuria: symbolit levisivät ympäri katolista maailmaa aina Suomeen asti.

Tuomiokirkossa suurin osa näistä keskiaikaisista maalauksista on tuhoutunut eritoten tulipalojen myötä. Paikoin keskiaikaisia maalauksia on kuitenkin nähtävissä. Niitä on merkattu karttaan ympyränmuotoisin merkein.

1. Pyhän Johanneksen eli Kijkin kappeli

Tässä kappelissa on koristeellista kuviointia, ornamentiikkaa. Kalkkimaalaukset ovat todennäköisesti 1470-luvulta. Kappelissa on paljon symboliikkaa, joka viittaa Neitsyt Mariaan, Tuomiokirkon vanhimpaan suojeluspyhimykseen.

Katossa on ruusukkeita sekä tähtiä. Valkoiset ruusut kuvaavat Marian neitseyttä, “puhtautta”, punaiset hänen rakkauttaan. Tähdet sen sijaan viittaavat yhteen Marian arvonimistä: Stella maris, “Meren tähti”. Tähtenä loistava Maria nähtiin Kristuksen luokse johdattavana tähtenä sekä elämän myrskyjen rauhoittajana.

“Jos houkutuksen tuulet nousevat; jos tulet heitetyksi kärsimyksen kivikkoon, katso tähteä, kutsu Mariaa[...]” - Pyhä Bernhard Clairvauxlainen (1090–1153)

Keskiaikainen takorauta-aitakin välittää symbolisia merkityksiä. Ovessa olevan kukan keskellä on symboleita, ja aidassa vaakuna-aiheita.

Keskiaikaisia seinämaalauksia näkyy Tuomiokirkossa myös erityisesti Agricolan kappelissa kirkon etelälaivalla. Siellä kattoon on maalattu mm. neljä naispyhimystä ja evankelistat. Kappelin vieressä olevassa välikössä on myös seinämaalauksia. Lisäksi kirkossa on useita paikkoja, joissa seiniä tai holviruoteita on koristeltu maalauksin. Näitä näkyy esimerkiksi kirkon pohjoislaivalla (samalla puolella kuin Johanneksen kappeli, mutta kirkon etuosassa), sekä Tarkk'ampujan kappelissa. Myös sisääntulohallin katon tähtiholvin ruoteet on koristeltu. Tarkkasilmäinen voi lisäksi huomata suureksi osaksi tuhoutuneita koristeluja päälaivan holveissa korkealla kirkon etuosassa. Siellä tähtiholvien väleissä näkyy ainakin yksi vaakuna ja ruusukkeita.

Kiinnostuitko? Käy myös: Maarian kirkko, jonka seinissä ja katoissa on säilynyt Tuomiokirkkoa runsaammin mielikuvituksekkaita keskiaikaisia maalauksia. Kaunokirjallisuudessa: Anneli Kanto: Rottien pyhimys (Gummerus, 2021), historiallinen romaani Hattulan Pyhän Ristin kirkon koristeluista.

Sukuvaakunat

Eri mailla, kaupungeilla sekä suvuilla on usein oma vaakunansa. Vaakunat koostuvat heraldisista tunnuksista, eli kuvioista, väreistä sekä merkeistä. Heraldiikka tarkoittaa käytäntöä sekä säännöstöä, joka näihin tunnuksiin ja niiden käyttöön liittyy. Heraldiikka ja sitä myötä vaakunat kehittyivät Euroopassa 1100-luvulla alun perin ritarilaitoksen tarpeisiin. Haarniskoihin sonnustautuneet ritarit oli tunnistettava toisistaan, ja siihen avuksi tulivat vaakunat, jotka pelkällä silmäyksellä kertoivat, kuka oli kyseessä. Vaakunoita käytettiin muun muassa kilvissä, maalauksissa, sineteissä sekä hautakivissä. Niillä koristeltiin myös uudella ajalla kirkkojen seiniä. Lähes kaikki Tuomiokirkon alkuperäiset vaakunakoristeet tuhoutuivat Turun palossa (1827).

Tuomiokirkosta löytyvät vaakunakuvat on merkitty karttaan neliönmuotoisin merkein.

2. Tavastin kappeli eli pyhän Ruumiin kappeli

Kappelin seinille on nostettu koristeellisia vaakunatauluja, joiden keskellä on vaakuna ja ympärillä vaakunanomistajan nimi sekä ornamentiikkaa. Teokset on veistänyt taiteilija Magnus von Wright italialaisten koristeveistäjien kanssa vuonna 1878. Suvut, joille vaakunat kuuluvat, ovat kuitenkin vanhimmiltaan jo keskiaikaisia. Aiemmat vaakunat tuhoutuivat Turun palossa vuonna 1827. Tapaa haluttiin kuitenkin pitää yllä, joten osa sukuvaakunoista uudistettiin sen jälkeen.

Ohessa on kuva piispa Maunu II Tavastin (n. 1360–1452) vaakunasta. Vaakuna on nähtävillä myös seinää vasten nojaavasta hautakivestä. Tavastin suvun tunnistaa koukistetusta, haarniskoidusta käsivarresta. Piispuutta sen sijaan merkkaavat hiippakunnan tunnuksena olevat ristit.

Toinen vaakuna kuuluu Hornin suvulle, sillä hautamonumentti muistaa sotamarsalkka Evert Hornia (1585–1615). Horn on ruotsia, ja kääntyy suomeksi torvena tai sarvena. Siksi Hornin suvun vaakunakilvessä on torvi ja kypäräkoristeena sarvet.

Vaakunoita löytyy kirkosta lisäksi vielä etuosan Tottien kappelin rauta-aidan takaa, jossa kulkijaa tervehtii Creutz-suvun vaakuna. Myös Agricolan kappelin viereiseen kapeaan kappeliin vievien portaiden molemmilla puolilla on vaakunat: Tigerstedtin ja Wallenstjernan sukuja osoittavat. Tigerstedtin vaakunassa on tietysti tiikeri, Wallenstjernalla kolme tähteä ja palkki. Kirkon takaosasta löytyy Stålhandsken vaakuna lasimaalauksena, mutta taiteilijan (Swertschkoff) sekaannuksen vuoksi se on väärän Stålhandsken suvun vaakuna.

Vaakunan tunnuksien pohjana saattoi siis olla henkilön sukunimi tai ammatti. Minkälainen sinun vaakunasi voisi olla?

Lasimaalaukset

Lasimaalaukset valmistetaan joko maalaamalla tai kokoamalla. Ikkunan päälle maalattu kuva hehkutetaan, jolloin lämpö kiinnittää maalin lasipinnalle. Lasimaalaus voidaan myös koota erivärisistä lasipalasista mosaiikkimaisesti, jolloin palat kiinnitetään toisiinsa lyijykiskoin. Jo keskiaikaisissa, erityisesti goottilaistyylisissä kivikirkoissa ikkunat koristeltiin usein värikkäin lasimaalauksin. Niistä läpi suodattuva valo loi kirkkoihin kauniin väriloiston. Uskonpuhdistuksen myötä kirkkojen lasimaalauskoristelu väheni. Tuomiokirkon koristeelliset lasimaalaukset on maalannut venäläis-suomalainen taitelija Wladimir Swertschkoff (1821–1888). Swertschkoff lahjoitti lasimaalaukset Tuomiokirkolle 1870-luvulla. Lasimaalausikkunoiden paikat on merkattu karttaan kruunukuvioin.

3. Kankaisten kappeli

Mustassa marmorisarkofagissa makaa Ruotsin kuningatar, Eerik XIV:n puoliso Kaarina Maununtytär (1550–1612). Sarkofagin takana on lasimaalaus, jonka aiheena on Kaarina Maununtyttären luopuminen kruunustaan (1871). Maalauksessa vain 87 päivää kuningattarena ollut Kaarina hyvästelee Ruotsia edustavan, kruunua kantavan pojan. Kuningatarta johdattaa alas vallan portaita Suomen edustaja, Suomen vaakunaa kannatteleva poika. Etualalle on suruharson alle kätketty Turun vanha kaupunginvaakuna. Kaarina oli vajaa 18-vuotias, kun hänen puolisonsa veli Juhana III anasti vallan ja vangitsi pariskunnan vuonna 1568. Eerikin kuoltua vuonna 1577 Kaarina asettui Liuksialan kartanoon Kangasalle, jossa hän eli lopun elämäänsä.

Kahdessa muussa lasimaalauksessa samalla kappelissa on myös vaakunoita. Vasemmalla on Kurckin ja oikealla Hornin sukujen vaakunat. Nämä kaksi sukua rakennuttivat kappelin 1650-luvulla suvuilleen hautakappeliksi.

Swertschkoff valmisti lasimaalaukset myös Stålhandsken kappeliin sekä Tavastin kuoriin. Tavastin kuorin lasimaalauksien aiheet ovat Kristuksen kärsimys ristillä (Neitsyt Maria ja apostoli Johannes perinteisesti vierellään), alaosassa usko, toivo ja rakkaus, ylhäällä Pyhä Henki kyyhkysen muodossa, sekä "Kustaa II Adolf Evert Hornin kuolinpaarien äärellä". Kun lasimaalaus valmistui vuonna 1875, se oli Ruotsin valtakunnan ainoa julkisella paikalla oleva Kustaa II Adolfia esittävä taideteos.

Alttaritaide

Turun tuomiokirkossa oli keskiajalla arviolta yli 40 sivualttaria. Niitä ei enää käytetä, mutta nykyäänkin kirkossa on useita alttareita. Niiden paikat on merkitty karttaan risteillä.

4. Pääkuori

Yleensä kirkkojen suurin ja näyttävin teos on alttaritaulu, johon katse osuu jo usein sisään tultaessa. Alttari on ehtoollisen paikka, ja perinteisesti se on asetettu kirkon itäseinustalle, sillä itä on auringonnousun ja ylösnousemuksen ilmansuunta. Samoin Tuomiokirkon pääkuori on kahdeksankulmainen: lukumäärä symboloi ylösnousemuksen päivää sekä uudestisyntymistä. Pääkuorin nykyinen ulkoasu on Turun palon (1827) jälkeiseltä ajalta.

Alttaritaulun on maalannut tuottelias ruotsalainen alttaritaulumaalari Fredrik Westin vuonna 1834. Siihen on kuvattu Kristuksen kirkastuminen. Tämä Raamatussa kuvattu tapahtuma on hyvin yleinen alttaritauluaihe. Puisen alttarikehyksen on suunnitellut ruotsalainen arkkitehti Carl Gustaf Blom, ja työn toteutti ruotsalainen kuvanveistäjä Carl Wennerstöm.

Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo. Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: “Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Matt. 17:1–5

Alttarin seiniä ja kattoa koristavat Suomen ensimmäiset freskot. Freskot maalataan suoraan kostealle seinäpinnalle, johon väri kuivuessaan tarttuu. Freskomaalaus on tuhansia vuosia vanha maalaustekniikka. Sana fresko tulee italiankielisestä sanasta fresco, tuore.

Freskot on maalannut Robert Wilhelm Ekman (1808–1873) 1800-luvun puolivälissä. Ekmania on tituleerattu Suomen maalaustaiteen isäksi sekä tyyliltään varhaiseksi kansallisromanttiseksi maalariksi. Seiniä kiertävissä freskoissa on kuvattu Jeesuksen elämänvaiheita: syntymä, Lasaruksen henkiinherättäminen, viimeinen ehtoollinen, Getsemanessa rukoileminen, ristintie sekä ylösnousemus. Kattofreskossa on kuvattu Ilmestyskirjan pohjalta kuvitetut enkelit, jotka kuvastavat taivaan ihanuuksia.

Kansallisromantikot ammensivat maan historian merkkihetkistä inspiraatiota taiteelleen. Ekmanin muut työt käsittelivätkin muun muassa kansalliseepos Kalevalan hahmoja sekä maalauksia talonpoikien seesteiseksi kuvatusta arjesta. Ekmanin kansallisromanttinen ote näkyy Tuomiokirkossa sekä hänen maalaustyylissään että kahdessa historiallisessa teoksessa, jotka löytyvät kahdesta freskojen yläpuolelle maalatusta kuvaelmasta.

Niistä ensimmäisessä, etelänpuoleisessa kuvassa alttariltapäin katsottuna vasemmalla, Piispa Henrik kastaa suomalaisia Kupittaan lähteellä. Ensimmäinen ristiretki 1150-luvulla toi Suomeen piispa Henrikin sekä Ruotsin kuningas Eerikin, jotka pitkään legendojen siivittämänä kuvattiin armeijasaattueessa. Myöhemmin koko ajatus ristiretkestä on kyseenalaistettu, mutta freskojen maalauksen aikaan se oli vielä voimissaan. Maalauksessa piispa kastaa muinaispukuun pukeutunutta naista. Äärivasemmalla, parrakkaan herran takana, lymyilee piispa Henrikin surmaaja Lalli kirves olallaan.

Toisessa maalauksessa alttarilta katsottuna oikealla ylhäällä Tuomiokirkon piispa Mikael Agricola (n. 1510–1557) ojentaa Ruotsin kuningas Kustaa Vaasalle uunituoreen suomenkielisen Raamatun. Etualalla vasemmalla näkyy luuttu, Kustaa Vaasan lempisoitin.

Suomen kristillistyminen sekä suomen kirjakielen synty ovat merkkihetkiä, joiden voi helposti nähdä kirvoittaneen Ekmanin mielikuvitusta. Kumpikaan kuvitus ei kuitenkaan vastaa täysin totuutta. Ensimmäisen ristiretken parivaljakko Eerik sekä Henrik eivät koskaan saapuneet Turun Kupittaalle, vaan he toimivat pohjoisempana. Samaten Mikael Agricola ei koskaan ojentanut käännöstyötään kuninkaalle. Agricola ehti kääntää suomeksi Uuden testamentin vuonna 1548. Ensimmäinen suomenkielinen Raamattu ilmestyi kokonaisuudessaan vasta melkein sata vuotta myöhemmin vuonna 1642.

Alttarille kuuluu aina myös krusifiksi. Kartassa näkyvillä alttareilla on erilaisia krusifikseja. Kirkon etelälaivalla, kartassa alhaalla, on Pormestarin kuori, jossa seinällä roikkuvana krusifiksina toimii 1400-luvulta peräisin oleva teos. Kappelin ikkunanpielessä on myös pieni huonokuntoinen krusifiksi 1300-luvulta.

Kirkko modernin taiteen tilana

Taide on merkittävä osa vielä nykypäivänä kirkkojen koristamisessa, hiljentymisessä sekä uskonnon kokemisessa ja ilmaisussa. Tuomiokirkossa on järjestetty vuosien varrella taidenäyttelyitä, jolloin sivukappeleihin on tuotu teoksia myös nykytaiteilijoilta. Usein jossain kappelissa on myös nähtävillä ikoneita. Ikonimaalaus on osa kristikunnan traditiota, jota erityisesti ortodoksinen kirkko on pitänyt yllä.

Pysyvämmät uudemman ajan teokset on merkattu karttaan tähtikuviolla.

5. Agricolan kappeli

Arkkitehti Ola Laihon suunnitteleman alttaripöydän yllä on alttaritaulu. Taulu on taiteilija Kauko Nissilän teos Pieni kirkko. Kuva-aiheena on Pohjantähden loisteessa seisova talli, jossa eläimet ympäröivät Jeesus-lasta. Kankaanpään taidekoulussa opiskellut Nissilä käyttää teoksissaan paljon luonnonmateriaaleja: esimerkiksi taustan paperi on tehty suomalaisista kasveista. Muita teoksen materiaaleja ovat rautalanka sekä puu. Agricolan kappelia käytetään paljon lapsille suunnattuun toimintaan. Siksi taulu sopiikin sinne hyvin. Joulunalla kirkossa on esillä yleensä yhteensä viisi seimiasetelmaa. Tämä on yksi niistä, mutta on paikallaan ympäri vuoden.

Pyhän Henrikin alttarilla sakastin oven pielessä oleva valkoinen marmorikrusifiksi on Antero Ruotsalaisen Ylösnousemuskrusifiksi vuodelta 1972. Kalkkikivinen teos voitti Tuomiokirkon taidekilpailussa ensimmäisen palkinnon. Se sijoitettiin ensin kirkon pääalttarille, mutta siirrettiin nykyiselle paikalleen 1990-luvun alussa.

Sakastin syvennyksessä on Eero Bäckmanin veistos Ylösnousemustorso. Veistos kertoo mm. siitä, miten ihmisellä, joka on aina rajallinen ja jollakin tavalla vajavainen, "torso", on oikeus elämään, oikeus lähteä matkaan, oikeus nousta ylös. Eero Bäckman (k. 2016) oli Tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen. Hän harrasti kuvanveistoa.

Tuomiokirkko on sen verran vanha, että vaikka kyseessä ei olekaan moderni taideteos, on se kirkon historiassa jokseenkin uusi: Sisääntuloaulassa on pronssinen rintakuva Mikael Agricolasta vuodelta 1910. Se on osakopio Emil Wikströmin veistoksesta. Kirkon ulkopuolella on lisäksi Oskari Jauhiaisen veistämä patsas Agricolasta vuodelta 1952

Taidehistoriakierroksen on laatinut Henna Ala-Lehtimäki, kuvat Eeva-Kaisa Ahlamo (jos ei toisin mainita). Kirkon pohjakartta Jani Kujanen.