Hemminki pääsee Turun kouluun
Tapahtuu 31.8.1540:
On elokuun viimeinen päivä vuonna 1540. Katariina ja Olavi tuovat 13-vuotiaan Hemmingin Turun katedraalikoulun rehtorin, maisteri Mikael Agricolan puheille. He toivovat Hemmingin pääsevän koulun oppilaaksi. Se on suuri uhraus käsityöläisperheeltä, jonka poika yleensä jatkaa isänsä ammatissa. Olavin paja uhkaa jäädä vaille jatkajaa, mutta toisaalta koulun myötä Hemminki voi aikanaan päästä korkeaan yhteiskunnalliseen asemaan.
Agricola haluaa tietää Hemmingin lukutaidon ja ojentaa hänelle luettavaksi Abckiriansa sivun, jossa ovat kasteen asetussanat. Hän hyväksyy Hemmingin kouluun ja antaa hänelle latinankielisen sukunimen: Ferrarius. Nimi merkitsee seppää ja muistuttaa Hemmingin isän ammatista. Myös Agricolan oma sukunimi kertoo hänen isänsä ammatista: nimi merkitsee maanviljelijää.
Turun katedraalikoulu on Suomen harvoista kouluista korkein ja tasokkain oppilaitos, joka on toiminut yli kaksi vuosisataa. Koulun käyneet nuoret miehet sijoittuvat papeiksi, opettajiksi ja virkamiehiksi. Turun koulussa on noin viisikymmentä 10 – 20-vuotiasta teiniä eli koulupoikaa. He opiskelevat erityisesti latinaa, joka avaa tien kaikkiin tietolähteisiin Raamatusta ja antiikista alkaen. Uskonoppi on toinen pääaine. Teinejä harjaannutetaan myös puhujiksi ja kirjoittajiksi. Musiikki kuuluu oppiaineisiin, ja joka sunnuntai pojat laulavat messukuorossa. Agricola opettaa heille myös tähtitiedettä, kalenterin ajanlaskua, Raamatun maantiedettä, historiaa ja luonnontietoa sekä terveydenhoitoa, etiikkaa ja muita sivistäviä aineita.
Mikael Agricola on äskettäin palannut Saksasta Wittenbergin yliopistosta valmistuttuaan maisteriksi ja saanut johtaakseen Turun katedraalikoulun.
Wittenbergin opinnot ovat antaneet Agricolalle eväitä pyhien kirjojen kääntämiseen kansankielelle. Käännöstyö on vaativaa, sillä kirjoitettua suomen kieltä ei ole paljoakaan olemassa, painettua ei lainkaan. Käytännössä hänen on luotava itse kielen kirjoitustapa, monet kieliopilliset muodot ja jopa kehitettävä uusia sanoja. Agricola on aloittanut Uuden testamentin suomentamisen jo ennen Saksan-matkaansa ja sitä työtä hän jatkaa edelleen. Häneltä on valmistunut pienikokoinen perusteos, aapiskatekismus, jota koululaiset opinnoissaan tarvitsevat. Tätä Abckiriaa ei ole vielä painettu. Agricola anoo kuninkaalta lupaa kirjan painattamiseen Tukholmassa, jossa sijaitsee kirjapaino.
LÄHTEET
Hanska, Jussi ja Lahtinen, Anu: Keskiajalta 1500-luvun lopulle. Teoksessa Huoneentaulun maailma. Kasvatus ja koulutus Suomessa keskiajalta 1860-luvulle. Toim. Jussi Hanska ja Kirsi Vainio-Korhonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2010. Sivut 46–50, 53–55, 59
Heininen, Simo: Mikael Agricola. Elämä ja työt. Edita. Helsinki 2007. Sivut 105–112, 156–188.
Häkkinen, Kaisa: Mikael Agricolan aapiskirja. Kirjapaja. Helsinki, Jyväskylä 2007.
Suomen kulttuurihistoria 1. Toim. Tuomas M. S. Lehtonen – Timo Joutsivuo. Tammi. Helsinki, Keuruu 2002. Sivut 169 – 170.
Heininen, Simo, Laine, Tuija, Knuutila, Jyrki ja Laine, Esko M.: Teologia. Teoksessa Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja. Toim. Tuija Laine. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1997. Sivut 80–81.
Tarkiainen, Viljo – Tarkiainen, Kari: Mikael Agricola. Suomen uskonpuhdistaja. Otava. Keuruu 1985. Sivut 72–81.
